Vinkkejä

Huurtuminen

Eristyslasin välitila huurtuu

Eristyslasin välitilan huurtuminen on merkki joko rikkoutuneesta eristyselementistä tai riittämättömän alhaisen kastepisteen omaavasta elementistä. Jos elementti on pysyvästi vaurioitunut, on huurtuminen pysyvää eikä tilapäistä. Jos huurtuminen on ajoittaista ja etenkin kylmällä ilmalla tapahtuvaa, on se merkki myös "viallisesta elementistä".

Ikkunoiden lasien huoneen puoleinen pinta huurtuu

Kosteutta vapautuu jatkuvasti asumisessa; saunassa, pesutiloissa, keittämisessä, siivouksessa, pyykin- ja astianpesussa sekä kasveista, asukkaista, kaasuhelloista, kynttilöistä jne. Tämän vuoksi käytössä olevissa huonetiloissa on aina enemmän tai vähemmän kosteutta ja sitä on yleensä sitä enemmän mitä lämpimämpi tila on. Kosteuden tiivistymistä tapahtuu eniten pinnoille mitä kylmempiä ja "sileämpiä" ne ovat. Ikkunarakenteet ovat yleensä huonetilan kylmimpiä pintoja. Ja mitä alhaisempi on lasirakenteiden U-arvo sitä alhaisempi on myös sisälasin pintalämpötila. Näin ollen vesihöyry tiivistyy siten ensimmäisenä vesipisaroiksi sisälasin pinnalle.

Koska kondenssi-ilmiö noudattelee fysiikan lakeja, ei huurtumista voida aina täysin estää tietyissä asumisympäristöissä. Mutta hyvällä ikkunan U-arvolla, muilla hyvillä rakenneratkaisuilla ja vähemmän kosteilla asumistottumuksilla voidaan huurtumisilmiöitä ja sen haittoja minimoida. Jos asumistottumukset ovat otolliset huurtumisilmiölle, niin silloin huurtumisen kanssa on tultava toimeen ja hyväksyttävä sen seurauksena ennenaikaiset kosteusvauriot ikkunoiden alaosissa ja niiden alapuolisissa rakenteissa.

Ikkunalasien ulkopinta huurtuu

Vesihöyry tiivistyy kosteudeksi, kun kostea ilma jäähtyy etenkin keväisin ja syksyisin. Kirkkaan ja viileän yön jälkeen esimerkiksi auton ikkunat saattavat olla kosteat. Jos talossa on matalan U-arvon hyvin lämpöä eristävät ikkunat, saattaa kosteus tiivistyä myös talon ikkunan ulkopintaan. Vapaa näkyvyys ikkunasta taivaalle lisää kosteuden tiivistymistä, sillä ulkolasin lämpö pääsee haihtumaan taivaalle.

Ikkunan ulkopintaan tiivistyvä kosteus kertoo siis onnistuneesta, hyvin lämpöä eristävästä ikkunavalinnasta. Kosteuden tiivistyminen ei ole vaarallista: ikkunalle se ei ole sadekuuroa vahingollisempi. Lasin ulkopinnan lämpösäteilyä voi vähentää erilaisin suojauksin; katon ulkonemat, markiisit ja puut vähentävät kondensoitumista.

Lasien puhdistus

Rakennuslasien peruspesussa voi käyttää haaleaa vettä, johon on lisätty veden pintajännitystä poistavia aineita kuten nestemäisiä saippuoita tai vastaavia. Jos ikkunoita pestään kylmänä vuodenaikana, kannattaa vedessä käyttää tuulilasinpesunesteitä ja /tai alkoholeja, jotka alentavat veden jäätymispistettä ja ovat lisäksi ikkunan pesuun sopivia liuottimia. Talousetikalla saavutetaan myös hyviä lasinpuhdistustuloksia, mutta pistävä muurahaishapon haju voi olla häiritsevä ja ikkunoiden heloitukset ja metallipuitteet saattava vaurioitua käsittelyssä.

Kun laseissa on rasvaa, sormenjälkiä tms. rasvaisia tahroja voidaan käyttää liuottimena mm. asetonia, metyli-etyliketonia (MEK) tai ammoniakkia. Aineita käsiteltäessä on varottava, etteivät ne pääse kosketuksiin tiivistemassojen ja puitteiden kanssa.

Käsitellyt pinnat tulee lopuksi huuhdella puhtaalla vedellä, jotta liuosjäämät laimenisivat. Huuhtelun jälkeen pinnat tulisi aina kuivata joko joustavalla kumilastalla ja/tai pehmeähköllä ja imukykyisellä nukkaamattomalla pyyhkeellä.

Kalkki- ja sementtiliuokset saattavat syövyttää lasin hyvinkin voimakkaasti sopivissa oloissa. Tuoreista muuraussaumoista, betonivaluista tai betonielementeistä liuenneet alkaalit saattavat veden kanssa muodostaa lasipinnalle erittäin syövyttäviä emäksisiä liuoksia. Liuosten joutuessa lasipinnalle syntyy ”harmaita valumajälkiä” joiden puhdistaminen ei aina onnistu, varsinkin jos kosketus on ollut pitkäaikainen ja liuosten väkevyys ja lämpötila ovat olleet korkeahkoja.

Vaurioiden välttämiseksi tulisi lasit suojata rakennusaikana ja uuden kiinteistön lasipinnat tulisi pestä/huuhdella joitakin kertoja, kunnes sade on huuhdellut riittävästi betonisia pintoja, eikä niistä liukene enää emäksiä haitallisessa määrin.

Jos lasin pinnoissa on tahroja ja tiedetään mitä ainetta ne ovat, tulisi ensin selvittää, mikä olisi sille sopivin liuotin, eikä yrittää yrityksen ja erehdyksen tietä, sillä se on usein vaivalloinen sekä aikaa vievä ja saattaa pahimmillaan johtaa tuotteen pilaantumiseen.

Vaikka lasinpesun kannalta on eduksi käyttää runsaasti vettä, on sillä haittansakin. Valumavedet eivät saisi päästä lasitustilaan, kyntteeseen, sillä se saattaa aiheuttaa jäätyessään jopa lasirikkoja tai muita haittoja. Tämän vuoksi lasin pesusta mahdollisesti syntyvät valumavedet tulisi kuivata puitteista ja läheisistä ympäröivistä rakenteista, jolloin lisäksi ehkäistään valumien aiheuttama ikkunoiden nopea likaantuminen.

Kaiken kaikkiaan lasien pesussa ei tapahdu haitallista syöpymää, vaan pesu on suorastaan eduksi. Kun vesi liuottaa alkaalia lasipinnasta ja pinta huuhdotaan puhtaalla vedellä, jolloin alkaalin väkevöitymistä ei pääse tapahtumaan, muuttuu lasin pinta entisestäkin vastustuskykyisemmäksi ja lasi kestää entistä paremmin ulkoista kemiallista rasitusta.

Itsepuhdistuvat lasit

Levitä lasille veteen liuotettua mietoa pesuainetta kostutetulla kankaalla ja hiero märkää pintaa varovasti puhtaalla, nukkaamattomalla pyyhkeellä tai kankaalla.

Huuhtele puhtaalla vedellä ja pyyhi kuivalla, puhtaalla, nukkaamattomalla pyyhkeellä tai kankaalla. Jäljelle jäänyt kosteus haihtuu pian jättäen jälkeensä puhtaan pinnan. Jos vesi on erittäin kovaa (kalsiumkarbonaatin CaCO3 ja magneesiumkarbonaatin MgCO3 pitoisuus on yhteensä yli 180 ppm), on huuhteluvesi syytä pehmentää kotitalouskäyttöön tarkoitetulla vedenpehmennysaineella tai lisäämällä pari tippaa pesuainetta (esimerkiksi astianpesuainetta) vesilitraa kohden.

Vältä ikkunankuivaimen käyttöä, jos mahdollista – jos sitä on pakko käyttää, huolehdi, että metalliosat eivät koske pinnoitteeseen tai että kuivainosan alle ei jää likahiukkasia.