Vinkkejä

Eristyslasin välitila huurtuu

Eristyslasin välitilan huurtuminen on merkki joko rikkoutuneesta eristyselementistä tai elementistä, jolla on riittämättömän alhainen kastepiste. Jos elementti on pysyvästi vaurioitunut, on myös huurtuminen pysyvää eikä tilapäistä. Jos huurtuminen on ajoittaista ja etenkin kylmällä ilmalla tapahtuvaa, on se niin ikään merkki myös vioittuneesta elementistä.

Ikkunan huoneen puoleinen pinta huurtuu

Asuntoon vapautuu jatkuvasti kosteutta; saunasta, pesutiloista, ruoanlaitosta, siivouksesta, pyykin- ja astianpesusta sekä kasveista, asukkaista, kaasuhelloista, kynttilöistä ja monista muista asioista. Tämän vuoksi käytössä olevissa huonetiloissa on, aina jonkin verran kosteutta. Kosteutta on yleensä sitä enemmän, mitä lämpimämpi tila on ja sen tiivistyminen on sitä voimakkaampaa, mitä kylmempiä ja sileämpiä pinnat ovat. Lasirakenteen huono U-arvo on suhteessa sisälasin alhaiseen lämpötilaan. Tämän vuoksi vesihöyry tiivistyy vesipisaroiksi ensimmäisenä sisälasin pinnalle.

Koska kondenssi-ilmiö noudattelee fysiikan lakeja, ei huurtumista voida aina tietyissä asumisympäristöissä täysin estää. Ikkunan hyvällä U-arvolla ja muilla rakenneratkaisuilla sekä asumistottumuksien muutoksilla huurtumisilmiöitä ja sen haittoja on kuitenkin mahdollista minimoida.

Ikkunalasin ulkopinta huurtuu

Vesihöyry tiivistyy kosteudeksi etenkin keväisin ja syksyisin, kun kostea ilma jäähtyy. Kirkkaan ja viileän yön jälkeen esimerkiksi auton ikkunat saattavat olla kosteat. Jos talossa on matalan U-arvon hyvin lämpöä eristävät ikkunat, saattaa kosteus tiivistyä myös talon ikkunan ulkopintaan. Vapaa näkyvyys ikkunasta taivaalle lisää kosteuden tiivistymistä, sillä ulkolasin lämpö pääsee haihtumaan taivaalle.

Ikkunan ulkopintaan tiivistyvä kosteus kertoo siis onnistuneesta, hyvin lämpöä eristävästä ikkunavalinnasta. Tämä ei ole vaarallista, sillä se ei ole ikkunalle sadekuuroa vahingollisempaa. Lasin ulkopinnan lämpösäteilyä voi vähentää erilaisin suojauksin: katon ulkonemat, markiisit ja puut vähentävät kondensoitumista.

Ulkopinnan huurtumista voi vähentää myös valitsemalla ikkunan uloimmaksi pinnaksi huurtumista vähentävän lasin, esimerkiksi Pilkington Anticondensation. Uutena tuotteena on myös saatavissa laseja, kuten Pilkington Suncool 70/35 Anticondensation, joissa yhdistyvät sekä huurtumattomuus että auringonsuojaselektiivilasi.

Lasin puhdistus

Rakennuslasien peruspesussa voi käyttää haaleaa vettä, johon on lisätty veden pintajännitystä poistavia aineita, kuten nestemäistä saippuaa. Kylmällä ilmalla kannattaa pesuvedessä käyttää tuulilasinpesunesteitä tai alkoholeja, jotka alentavat veden jäätymispistettä ja ovat lisäksi ikkunan pesuun sopivia liuottimia. Talousetikka on niin ikään hyvä lasinpuhdistusaine, mutta pistävä muurahaishapon haju voi olla häiritsevä ja ikkunoiden heloitukset ja metallipuitteet saattavat vaurioitua käsittelyssä. Muista aina selvittää, mikä on puhdistamallesi lialle sopiva liuotin.

Kun laseissa on sormenjälkiä tai muita rasvaisia tahroja, käyvät liuottimiksi esimerkiksi asetoni, metyyli-etyyliketoni (MEK) tai ammoniakki. Aineita käsiteltäessä on varottava, etteivät ne pääse kosketuksiin tiivistemassojen ja puitteiden kanssa.

Käsitellyt pinnat tulee lopuksi huuhdella puhtaalla vedellä, jotta liuosjäämät laimenevat. Huuhtelun jälkeen pinnat tulisi aina kuivata joko joustavalla kumilastalla tai pehmeähköllä, imukykyisellä nukkaamattomalla pyyhkeellä tai molemmilla.

Kalkki- ja sementtiliuokset saattavat otollisissa oloissa syövyttää lasin hyvinkin voimakkaasti. Tuoreista muuraussaumoista, betonivaluista tai betonielementeistä liuenneet alkalit saattavat veden kanssa muodostaa lasipinnalle erittäin syövyttäviä emäksisiä liuoksia. Liuosten joutuessa lasipinnalle syntyy harmaita valumajälkiä. Niiden puhdistaminen ei aina onnistu, varsinkin jos kosketus on ollut pitkäaikainen ja liuosten väkevyys ja lämpötila ovat olleet korkeahkoja.

Vaurioiden välttämiseksi lasit tulisi suojata rakennusaikana ja uuden kiinteistön lasipinnat pestä joitakin kertoja, kunnes sade on huuhdellut riittävästi betonisia pintoja, eikä niistä liukene enää emäksiä haitallisessa määrin.

Vaikka runsas vesi auttaa lasinpesussa, on sillä haittansakin. Valumavedet eivät saisi päästä lasitustilaan eli kyntteeseen, sillä se saattaa aiheuttaa jäätyessään jopa lasirikkoja tai muita haittoja. Tämän vuoksi lasinpesusta mahdollisesti syntyvät valumavedet on hyvä kuivata puitteista ja ympäröivistä rakenteista. Se ehkäisee myös valumien aiheuttamaa ikkunoiden nopeaa likaantumista.

Kaiken kaikkiaan lasinpesu ei aiheuta haitallista syöpymistä, vaan on suorastaan eduksi. Kun vesi liuottaa alkalia lasipinnasta ja pinta huuhdotaan puhtaalla vedellä, ei alkali pääse väkevöitymään. Näin lasin pinta muuttuu entisestäkin vastustuskykyisemmäksi ja kestää ulkoista kemiallista rasitusta vieläkin paremmin.